Unohtumattomia hetkiä ja hienoja saaliita

Oma elämäni on aina ollut läheisesti sidoksissa mereen ja veteen ylensäkin. Lapsuudestani aina viime vuosiin asti olen harrastanut lajeja jotka liittyvät jollaintapaa veteen. Ennen uintia ja nykyään lähes kaikkea joka jotenkin liittyy sukeltamiseen. Myös veneily ja kalastus on ollut keskeinen osa perheemme elämää.

Sukelluskalastuksen pariin eksyin puolivahingossa. Mökinvarastossa oli isän vanha märkäpuku sekä antiikin aikainen harppuuna jotka saivat minut kokeilemaan lajia. Muutamia kertoja puljasin mökkirannassa mitään näkemättä ja harrastamiseni loppui siihen. Muutamia vuosia myöhemmin näin sattumalta ohjelman joka kertoi lajista, välittömästi mieleeni palautuivat tuo vanha märkäpuku sekä harppuuna, josko vielä?

Palasin lajin pariin uteliaana, mutta yhä epäuskoisena kokemuksistani johtuen. Jo ensimmäisillä reissuilla saadut kalahavainnot ja saaliit saivat kuitenkin innostumaan lajista yhä enemmän ja pian satunnaiset sukellusreissut vaihtuivat lähes päivittäiseen harrastamiseen.

Hienon ja luonnonläheisen lajin kruunavat ystävien kanssa jaetut hetket sekä komeat saaliit.

Vaikka suuria saaliita on kertynyt vain vähän ja vain muutamat saamani kalat ovat olleet edes jossain määrin suuria on kokemuksia kertynyt runsaasti ja juuri kokemukset ovatkin lajin paras suola.

Koska laji tarjoaa runsaasti kokemuksia ja hienoja fiiliksiä itselleni olen koittanut jakaa näitä hetkiä myös muiden ihmisten kanssa, jos itse saan lajista niin paljon niin mikseivät muutkin saisi?

Muutamia ihmisiä olen saanut houkuteltua mukaan reissuille ja muutamat kokeilijat ovat jääneetkin lajin pariin. Myös kilpailuja läpi käyneenä olen huomannut miten laji tuo yhteen niin samanlaiset ihmiset ympäri Suomea. Itselleni fiilishakuisena harrastajana onkin ollut hieno huomata, että monet saapuvat kilpailuihin välillä pitkältäkin vain näkemään tuttaviaan ja hankkimaan kokemuksia eivätkä niinkään kilpailemaan.

Kuitenkin parhaiten lajista jää mieleen saaliit ja ovathan kalat kuitenkin aina oleellinen osa kalastusta, myös sukelluskalastusta. Tässä muutamia kuvia kaloista ja hetkistä lajin parissa!



Ensimmäinen kalani, eihän se mikään mörkö ole, mutta ensimmäinen...



Ehkä lajimittapuulla suurin kalani, ahven 1.1kg!




Sukelluskaverin ensimmäinen saalis, siitä se lähtee!



Suuria saaliita kertyy toisinaan , tässä yksi ihan ok setti.








Tyttökaverikin kävi sukeltaas.

Kisoissa on fiilis aina hyvä, vaikka kalaa ei tulisikaan.



 

Pääasia on kuitenkin se, että taimenkerholaisten on aina helppo hymyillä ;D



Bornholm sukelluskalastajan silmin

Muutamia viikkoja sitten olimme sukellusreissulla Bornholmissa. Tanskalaisten kanssa käytyjen keskustelujen mukaan ajoituksen piti olla mitä mahtavin turskan pyyntii. Lämpimästä syksystä johtuen vesi oli kuitenkin neljä astetta lämpimämpää kuin tavallisesti. Veden lämmöstä johtuen turskat olivat harvassa, mutta muuten Bornholm tarjosi ihanteelliset olosuhteet sukeltamiseen ja lomailemiseen muutenkin.

Viikon aikana sukellusreissuja kertyi tasaiseen tahtiin, muutama reissu päivässä ja parit yödyykit.
Näkyvyydet pysyivät läpi viikon loistavina ja välillä vaakanäkyvyydet olivat huimia, jopa 20metriä!
Kalaa oli mukavasti ja vain muutamalla reissuilla jäimme ilman kalahavaintoja. Kampelaa oli kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan paljon, turskia oli, mutta olivat pääasiassa pieniä ja liikkeellä öisin. Taimenen kalastukseen Bornholm tarjoaisi loistavat puitteet, näin useita taimenia kokoluokkaa +4kg ja 10-20taimenen parviin törmäsi lähes päivittäin. Veden kirkkaudesta ja taimenen rauhoitusajasta johtuen jäimme kuitenkin taimenten osalta tyhjin käsin.

Kampeloiden, taimenten ja turskien lisäksi näimme lukuisia ankeriaita ja nokkahaukia. Vedenalaiset maisemat olivat mielettömiä ja on pakko myöntää, että tuollaisten mestojen jälkeen hakee luonnetta palata kaislikkoon. Äkkijyrkät rannat, suuret kivenjärkäleet ja kirkas vesi tekivät Bornholmista kokemisen arvoisen paikan. Tosin on pakko myöntää, että jos toiveissa on määrällisesti suuret saaliit kannattaa valita kohteeksi jokin muu paikka kuin Bornholm, toki kalaa on, mutta ei varmaankaan samaan tyyliin kuin esimerkiksi Norjassa.

Kampelaa riitti mukavasti ja vielä ihan hyvän kokoistakin.

mmm...ruokana oli kalaa, tottakai!

Tanskalainen unelma!

Kyllä maailmassa hienoja paikkoja on =D

GoPro vs. Olympus

Sukellusharrastuukseni on alusta alkaen kuulunut oleellisena osana myös valokuvaus. Pidän valokuvaamisesta pinnalla ja erityisesti pinnan alla, myös kamerat kiinnostavat minua.

Pitkään kuvailin Olympuksen kameralla, kamera on hyvä joskin hieman epäluotettavan oloinen. Ensimmäinen sukelluskameraksi ostettu Olympus hajosikin jo ensimmäisillä sukelluksilla, mutta takuun kautta tilalle saatu on kestänyt hyvin ja olen sen testannut luvattuun 10metriin asti. Harppuunaan kiinnitettynä kamera tosin painaa paljon ja haittaa keskittymistä, tosin tuo saattaa johtua itse rakennetusta telineestäkin. Kuvanlaatu Olympuksella otetuissa kuvissa on mielestäni keskinkertaista, kuvat ovat hyviä, mutta häviävät tietysti järjestelmäkameroiden kuvanlaadulle. Olympuksen painikkeita on hankala käyttää esim. 5mm kolmisormikkaiden kanssa, 3mm viisisormikkailla painikkeiden käyttö on jo kuitenkin kohtuu helppoa.

Taannoin ostamani GoPro:n HD kamera päihittää Olympuksen kirkkaasti, väittäisin GoPro:n kuvanlaadun pärjäävän tietyissä olosuhteissa jopa järjestelmäkameroille. Tietysti pienessä GoPro:ssa on myös haittapuolensa, isona miinuksena muun muassa se ettei kamerassa ole näyttöä ollenkaan. Videon ottamisessa tämä ei niinkään haittaa, mutta valokuvia ottaessa kuvasta tulee usein liian laajahko. Näppäimiä GoPro:ssa on vain kaksi ja näiden käyttö on helppoa hanskoista riippumatta. Vaikka oheisissa kuvissa kuvan laatu saattaa näyttää heikohkolta on GoPro:n kuvanlaatu mielestäni erinomainen ja laitankin huonot kuvat kuvaajaan syyksi (eli itseni). GoPro:n vakioboksilla kuvattu sukellusvideo on usein sumeaa, mutta koteloon saa ostettua vaihtolinssin jolla kuva paranee huomattavasti.

Tulevaisuudessa lisään vertailun myös kemeroilla otetuista sukellusvideoista (videopalkissa olevat videot kuvattu Olympuksella).

Olympus telineineen (raskas)

Olympuksella otettu kuva (huom. ei vasta valoon)







GoPro telineessä, erittäin kevyt ja huomaamaton





GoPro:lla otettu kuva vastavaloon (ei kotelossa)



GoPro:lla otettu kuva (ei kotelossa)



GoPro itse, koko saattaa pettää!

Linkit:

http://www.goprocamera.com/

http://www.olympus.fi/cameras/

Mikäs se siinä?

Itsellä ollut nyt vähän hiljaista sukellusrintamalla, mutta onneksi toiset jaksaa yrittää ja yrityshän tunnetusti palkitaan.
Isä nappasi reissultaan komian kalan, taimenen tai ehkä jopa lohen!!!

Taimen vai lohi?!?

3,1kg
67cm

Ampuma jälki niskassa reilu peli, hyvä osuma ja nopea kuolema

Lisää kuvia kalasta yhdessä saalistajan kanssa tulossa, mutta ovat eri kameralla niin kestää....

Toisen onni on toisen epäonni

Maanantain ja perjantain tapaan lähdimme tänään päivä dyykille toiveita täynnä. Itse toivoin saavani siikaa ja miksen taimeniakin. Lähes heti veteen päästyäni näkökentän äärirajoilla ui siika, ei iso mutta kuitenkin. Nopea tähtäys, mutta kala ehti kadota ennen laukausta. Vartti myöhemmin kolme taimenta yllättävät minut täysin, säpsähdys, taimenet huomaavat  minut ja katoavat.

Epätoivo alkaa iskeä...

Edellisestä tapahtumasta taas noin vartti ja voi *****, että pelästyn 2 isoa (1,5kiloista) siikaa lipuu näkökenttäni laitamilla, pyssyn liikautus ja kalat katoavat. "Ei tästä tule taas mitään" kalat ovat niin arkoja..
Seuraava kyttäys kiven takana 100:sen pyssyn kanssa ja siika, ui kiven takaa ja pyssyni alitse.
Kun kävisi edes tuuri...
Pääsen vielä aivan viime metreillä ampumaan taimenta, eihän se iso ollut mutta taimen kuitenkin ja mitallinenkin varmaan, mutta jos ei osu niin ei osu.
On se kumma, perjantain taimen oli ampuessani aivan yhtä kaukana kuin kaikki näkemäni kalat tänään ja silloin osuma oli lähes täydellinen, mutta tällaista tää vaan on...
Päivän saldo oli kuitenkin siinä mielessä hyvä, että näköhavaintoja kertyi runsaasti, 7siika ja 4taimenta.

Veneessä odottelin isää ja toivoin, että hänellä olisi ollut parempi onni matkassa.
Ja olihan hänellä, naama virneessä hän lähestyi venettä ja toivoin hänen saaneen missaamani siiat...
Hän oli päässyt ampumaan päivän mittaan kolme kertaa(joka kerta, kun oli nähnyt kalan) ja kolmen laukauksen tuloksena kolme kalaa, ei huono.
Mutta voitinpa sentään kalahavaintojen määrässä ;D
Yhä iloisena perjantaisesta taimenestani en katkeroitunut isälleni, pahasti.

Hyvää duunii!!
Taimen 2,5kg
2xsiika 600g

Kiiltäväkylkiset ystävämme

Minä, meri, pyssyni ja kalaakin on

Maanantain reisusta inspiroituneina päätimme suunnata myös perjantai dyykille tuonne samaisille mestoille. Viikolla tuulet olivat puhallelleet välillä kovaakin ja epäilyksiä oli näkyvyyden ja vedenlämmön suhteen. Jo matkalla huomasi, mainingin heiluttavan merta huomattavasti enemmän kuin maanantaina. Odotuksia oli kuitenkin ilmassa ehkä pieni maininki saattaisi olla vain hyödyksi. Kuitenkin suhtauduimme tilanteeseen sopivalla optimismilla, olisihan se ihme jos kahdella reissulla peräkkäin....

Heti karikoita lähestyttäessä ja veden madaltuessa aloin vilkuilla veneen laidan ylitse malttamattomana, olisikohan täällä kuitenkin kirkasta. Ja olihan siellä 3metristä erottui pohja jo joten kuten ja 2,5metristä todella hyvin, JES!

Klo.17.10 hyppäsimme mereen ja suuntasimme omille spoteillemme kumpainenkin. Itse olin koko viikon suunnitellut paikkaa johon suuntaisin tilaisuuden tullen. 200metriä reipasta uintia keinuvassa meressä ja olin paikoilla. Voi tätä ihanuutta vaaka näkyvyys upet 4metriä ja pikkukalaa niin perkeleesti ettei läpi nähnyt. Muutamia dyykkejä hieman syvemmällä karin tuntumassa, mutta ei mitään, olisiko viime kertainen kuitenkin ollut vain sattumaa. Kiertelin karia dyykkaillen ja etsein hyviä väijymis paikkoja. Karin meren puoleta ei löytynyt mitään joten suuntasin sen takapuolelle jossa vesi oli hieman sössöisempää ja hapekkaampaa. Muutamama minuutti ja perhana 2, eikun 3 hemmetti 5, enemmänkin?!? Hopeanhohtoista torpedoa ui välivedessä, unohdin täysin mitä olin tekemässä ja katselin vain tätä ihanuutta. Kolme isointa pitivät runsaan välimatkan, mutta kaksi pienenmpää tulivat ampumaetäisyydelle, miksi en ammu! Ovat ne vaan niin vangitsevan näköisiä.
Kaksi lähemmäs uskaltautunutta huomaavat minut ja kääntävät kurssinsa välittömasti pois.

Kädessäni uusi upea XXV Gold 100 harppuuna kelalla ja tämä on sen ensimmäinen kerta meressä, 0 laukausta, 0kalaa. Tähtään pakeneevaa taimenta ja ammun kala oli ennättänyt jo pitkälle enkä heti ollut varma osumasta. Pian kala kuitenkin alkoi vetää narua kelalta ja itseeni iski paniikki: "älä vaan irtoo!" Suhteellisen nopeasti sain kalan kuitenkin käsiini ja yllätys oli positiivinen, olin luullut sitä hieman pienemmäksi. Kalalta henki pois ja kädet ilmaan, tähän astisen elämäni hienoin kala oli juuri pyydetty!

Myöhemmin näin vielä komian siian ehkä joku kilonen, mutta siiaksi kuitenki ihan ok.  Ei jäänyt missattu siika kuitenkaan harmittamaan, kun koukussa roikkui taimen..
Tällä kertaa oli isän vuoro jäädä kalatta, mutta hänen mieltään lämmitti varmasti vielä hänen maanantainen saaliinsa.

Minä ja taimen 3kg
 Ilme kertoo loput!

Thaikku vai ettei olis lohi... ;D

Mahti saalis

Eilen kirjoitusten jälkeen päätimme suunnata merelle. Ilma oli ollut jo muutamia päiviä mitä hienoin ja odotukset olivat korkealla. Suuntasimme ennestään tuttuun paikkaan jossa uskoimme kalaa olevan, useista hukkareissuista huolimatta. Perillä huomasimme veden olevan kirkasta kuten tavallista ja näkyvyys osoittautuikin erinomaiseksi n.5m... Syksy on jo kuitenkin viilentänyt vedet n.11 asteiseksi.

Jo ensimmäisillä sukelluksilla aavistelin, että tänään on jotain luvassa...

Meininki joka huokui merestä oli uskomaton uloimmat karit olivat aivan täynnä pientä kalaa, täällä oli oltava jotain.

Sukellus ei oikein kulkenut ja pohja-ajat eivät tahtoneet nousta millään, 1,5min odottelut tuottivat tuskaa.

Kun ilma alkoi jo hämärtää ja päivä taittua iltaan.

Syvyyksistä noustessani huomasin isäni nousseen karille ja näin heti, että nyt oli paini käynnissä.

Lähdin välittömasti uimaan karille ja sinne päästyäni ihmetys oli SUURI, TAIMEN!

Fiilikset nousivat välittömasti ja tiesin niitä oli oltava enemmänkin. Kiersin kareja, kyttäsi, matalassa, syvässä missä vain saadakseni kalaa. Muutamia siika ja silakka havaintoja lukuunottamatta jäin tyhjin käsin, mutta sukelluskaverin saalis kruunasi tällä kertaa molempien reissun.

Tälläiset saaliit muistuttavat siitä, miksi halu on aina vain kova merelle vaikka saalista tuleekin harvoin ja olosuhteet ovat usein äärimmäiset.

Onnea Petri

Taimen 3,5kg!!!!

No HUH HUH!!!