päivämäärä: 21.09.2012
aika: 23:25
paikka: Pori
veden lämpötila: 12 C
Suunnattiin kyseisenä ehtoona yölliselle dyykille koko Porin köörin kanssa. Tietenkin toiveikkain mielin, kuten aina. Höpistiin levottomista lornoista sekä kesyttämättömistä jättivonkaleista. Paikanpäälle saavuttuamme vesi näytti kohtuullisen kirkkaalta, ja huomattiinkin jo rannasta pienten ahventen leikit lainehtivassa ranta-aallokossa. Tästä päätellen osasimme jo arvata että olimme ilmaantuneet vähintäänkin ahventen yölliselle kohtaamispaikalle.
Lyötiin päälle märkää, ja alettiin työstää seutuja avoimin mielin. Kivikon joukossa puikkelehti jatkuvalla sykkeellä pienoisia särkiä ja ahvenia. Etsin rannasta, ja dyykkasin syvempään noin 4 metriin. Löysin tältä väliltä kohtuullisen kokoisia ahvenia, mutta muutaman perusahvenen narraaminen kivikossa ei tuntunut arvoiseltaan, kun nuolena oli uusi pränikkä Seatecin tuplalipallinen. Jätin ahvenet omaan arvoonsa, ja suuntasin takaisin noin 1 metrin matalikkoon. Pyörin siinä 10 metrin alueella hyvin rauhallisesti ympärystääni tarkkaillen
Sitten tuli aika nähdä jotain mitä verkkokalvojeni tilanne tottumattomuuden vuoksi oli melkein mahdotonta uskoa. Ihka ensimmäinen vedenalainen kohtaamiseni Meritaimenen kanssa. Olin tuon arvostusta herättävän saalistajan kanssa nokat vastatusten, kun se työntyi paistattelemaan valokeilassani aivan puolen metrin etäisyydessä. Vaistonvaraisesti otin tähtäyksen ja tämän jälkeen välittömän laukauksen peläten mahtisaaliin nopeaa karkaamista.. EI PERKKELE! Kuten pelkäsinkin. Nopea kurssin vaihto juuri laukaisuhetkellä. Katson epätoivoisena saalistani joka laukauksestani huolimatta ei pidä minua uhkana, vaan jää pyörimään läheisyyteeni tehden ilkikurisen tyytyväistä kahdeksikkoa. Seuraan kalaa hetken raahaten jo laukaistua pyssyä perässäni. Epätoivossa, mieleni jopa teki yrittää tarttua siihen käsin, koska toisinaan se oli jo melkein käsieni ulottuvilla. Tajusin kuitenkin nopeasti kalan luonnon ja terävöitin mieleni. Nopea pyssyn lataus, ja samaa totuttua tahtia kohti Taimenen suuntaamaa "reittiä". Mielessäni pyöri häpeä siitä kuinka helposta tilanteesta olin tämän saaliini päästänyt karkaamaan.
..5 min myöhemmin.
Ajatuksella suoritettu jatkoetsintä tuottikin kuin ihmeen kaupalla tulosta. Aivan kuin Ahti olisi suonut maltilliselle kalastajalle uuden mahdollisuuden näyttää taitonsa tässä vedenalaisessa mittelössä. Kohtasin siis revanssissa luultavimmin saman jo aikaisemmin kohtaamani taimenen, joka tällä kertaa oli kääntänyt pyrstönsä kohti minua, ja sivusilmällä tarkkaillen seurasi liikkeitäni. Otin jälleen totutun tähtäyksen kohti kalan kallo-sektoria. Taimen otti paikoiltaan vielä nopean nykäyksen lähteäkseen uuteen leikkiin, mutta pysähdyttyään se sai kohdistetun laukauksen.
Järjetön pärske ja räiske, kun Taimen yrittää repiä itseään jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Epäröin vielä laukaisuni osumatarkkuutta ja painun välittömästi kohti hurrikaanin silmää. Tavoitteenani kesyttää peto. Vahvalla syliotteella saan kalan aisoihin, ja otteen sen kiduksista. Nuoli oli lentänyt suoraan kidusaukosta sisään, ja poistunut suun kautta ulos. Jättäen kalan täydellisiin voimiinsa. 6 minuutin väsytys, jonka jälkeen taimen sitten potkikin jo kalakoukun jatkeena.
Nyt on sitten koko Porin kööri vimosen päälle Taimenen nappaajia. Kyllä laji harrastajansa palkitsee! Kiukulla kohti uusia ja aina levottomampia saaliita!
Meritaimen, naaras
2,65 kg
60 cm
narraaja: Korkee Mikael
