Eilen kirjoitusten jälkeen päätimme suunnata merelle. Ilma oli ollut jo muutamia päiviä mitä hienoin ja odotukset olivat korkealla. Suuntasimme ennestään tuttuun paikkaan jossa uskoimme kalaa olevan, useista hukkareissuista huolimatta. Perillä huomasimme veden olevan kirkasta kuten tavallista ja näkyvyys osoittautuikin erinomaiseksi n.5m... Syksy on jo kuitenkin viilentänyt vedet n.11 asteiseksi.
Jo ensimmäisillä sukelluksilla aavistelin, että tänään on jotain luvassa...
Meininki joka huokui merestä oli uskomaton uloimmat karit olivat aivan täynnä pientä kalaa, täällä oli oltava jotain.
Sukellus ei oikein kulkenut ja pohja-ajat eivät tahtoneet nousta millään, 1,5min odottelut tuottivat tuskaa.
Kun ilma alkoi jo hämärtää ja päivä taittua iltaan.
Syvyyksistä noustessani huomasin isäni nousseen karille ja näin heti, että nyt oli paini käynnissä.
Lähdin välittömasti uimaan karille ja sinne päästyäni ihmetys oli SUURI, TAIMEN!
Fiilikset nousivat välittömasti ja tiesin niitä oli oltava enemmänkin. Kiersin kareja, kyttäsi, matalassa, syvässä missä vain saadakseni kalaa. Muutamia siika ja silakka havaintoja lukuunottamatta jäin tyhjin käsin, mutta sukelluskaverin saalis kruunasi tällä kertaa molempien reissun.
Tälläiset saaliit muistuttavat siitä, miksi halu on aina vain kova merelle vaikka saalista tuleekin harvoin ja olosuhteet ovat usein äärimmäiset.
Onnea Petri
Taimen 3,5kg!!!!
No HUH HUH!!!
Petrin ilme jokseenkin kertoo, kuinka onnellinen se oli! xD Jokseenkin tossa viimeisessä kuvassa se oli jo jotenkin rauhoittunut! x)
VastaaPoistaJep äijä ei meinannut veneessä pysyä =D
VastaaPoista