Toisen onni on toisen epäonni

Maanantain ja perjantain tapaan lähdimme tänään päivä dyykille toiveita täynnä. Itse toivoin saavani siikaa ja miksen taimeniakin. Lähes heti veteen päästyäni näkökentän äärirajoilla ui siika, ei iso mutta kuitenkin. Nopea tähtäys, mutta kala ehti kadota ennen laukausta. Vartti myöhemmin kolme taimenta yllättävät minut täysin, säpsähdys, taimenet huomaavat  minut ja katoavat.

Epätoivo alkaa iskeä...

Edellisestä tapahtumasta taas noin vartti ja voi *****, että pelästyn 2 isoa (1,5kiloista) siikaa lipuu näkökenttäni laitamilla, pyssyn liikautus ja kalat katoavat. "Ei tästä tule taas mitään" kalat ovat niin arkoja..
Seuraava kyttäys kiven takana 100:sen pyssyn kanssa ja siika, ui kiven takaa ja pyssyni alitse.
Kun kävisi edes tuuri...
Pääsen vielä aivan viime metreillä ampumaan taimenta, eihän se iso ollut mutta taimen kuitenkin ja mitallinenkin varmaan, mutta jos ei osu niin ei osu.
On se kumma, perjantain taimen oli ampuessani aivan yhtä kaukana kuin kaikki näkemäni kalat tänään ja silloin osuma oli lähes täydellinen, mutta tällaista tää vaan on...
Päivän saldo oli kuitenkin siinä mielessä hyvä, että näköhavaintoja kertyi runsaasti, 7siika ja 4taimenta.

Veneessä odottelin isää ja toivoin, että hänellä olisi ollut parempi onni matkassa.
Ja olihan hänellä, naama virneessä hän lähestyi venettä ja toivoin hänen saaneen missaamani siiat...
Hän oli päässyt ampumaan päivän mittaan kolme kertaa(joka kerta, kun oli nähnyt kalan) ja kolmen laukauksen tuloksena kolme kalaa, ei huono.
Mutta voitinpa sentään kalahavaintojen määrässä ;D
Yhä iloisena perjantaisesta taimenestani en katkeroitunut isälleni, pahasti.

Hyvää duunii!!
Taimen 2,5kg
2xsiika 600g

Kiiltäväkylkiset ystävämme