Minä, meri, pyssyni ja kalaakin on

Maanantain reisusta inspiroituneina päätimme suunnata myös perjantai dyykille tuonne samaisille mestoille. Viikolla tuulet olivat puhallelleet välillä kovaakin ja epäilyksiä oli näkyvyyden ja vedenlämmön suhteen. Jo matkalla huomasi, mainingin heiluttavan merta huomattavasti enemmän kuin maanantaina. Odotuksia oli kuitenkin ilmassa ehkä pieni maininki saattaisi olla vain hyödyksi. Kuitenkin suhtauduimme tilanteeseen sopivalla optimismilla, olisihan se ihme jos kahdella reissulla peräkkäin....

Heti karikoita lähestyttäessä ja veden madaltuessa aloin vilkuilla veneen laidan ylitse malttamattomana, olisikohan täällä kuitenkin kirkasta. Ja olihan siellä 3metristä erottui pohja jo joten kuten ja 2,5metristä todella hyvin, JES!

Klo.17.10 hyppäsimme mereen ja suuntasimme omille spoteillemme kumpainenkin. Itse olin koko viikon suunnitellut paikkaa johon suuntaisin tilaisuuden tullen. 200metriä reipasta uintia keinuvassa meressä ja olin paikoilla. Voi tätä ihanuutta vaaka näkyvyys upet 4metriä ja pikkukalaa niin perkeleesti ettei läpi nähnyt. Muutamia dyykkejä hieman syvemmällä karin tuntumassa, mutta ei mitään, olisiko viime kertainen kuitenkin ollut vain sattumaa. Kiertelin karia dyykkaillen ja etsein hyviä väijymis paikkoja. Karin meren puoleta ei löytynyt mitään joten suuntasin sen takapuolelle jossa vesi oli hieman sössöisempää ja hapekkaampaa. Muutamama minuutti ja perhana 2, eikun 3 hemmetti 5, enemmänkin?!? Hopeanhohtoista torpedoa ui välivedessä, unohdin täysin mitä olin tekemässä ja katselin vain tätä ihanuutta. Kolme isointa pitivät runsaan välimatkan, mutta kaksi pienenmpää tulivat ampumaetäisyydelle, miksi en ammu! Ovat ne vaan niin vangitsevan näköisiä.
Kaksi lähemmäs uskaltautunutta huomaavat minut ja kääntävät kurssinsa välittömasti pois.

Kädessäni uusi upea XXV Gold 100 harppuuna kelalla ja tämä on sen ensimmäinen kerta meressä, 0 laukausta, 0kalaa. Tähtään pakeneevaa taimenta ja ammun kala oli ennättänyt jo pitkälle enkä heti ollut varma osumasta. Pian kala kuitenkin alkoi vetää narua kelalta ja itseeni iski paniikki: "älä vaan irtoo!" Suhteellisen nopeasti sain kalan kuitenkin käsiini ja yllätys oli positiivinen, olin luullut sitä hieman pienemmäksi. Kalalta henki pois ja kädet ilmaan, tähän astisen elämäni hienoin kala oli juuri pyydetty!

Myöhemmin näin vielä komian siian ehkä joku kilonen, mutta siiaksi kuitenki ihan ok.  Ei jäänyt missattu siika kuitenkaan harmittamaan, kun koukussa roikkui taimen..
Tällä kertaa oli isän vuoro jäädä kalatta, mutta hänen mieltään lämmitti varmasti vielä hänen maanantainen saaliinsa.

Minä ja taimen 3kg
 Ilme kertoo loput!

Thaikku vai ettei olis lohi... ;D