Kesä 2011

Kuluneeseen kesään ja koko vuoteen on mahtunut paljon. Armeija on vienyt suurimman osan ajastani joten sukelluksesta ja muista harrastuksista olen joutunut tinkimään, paljon. Harmikseni olen joutunut huomaamaan, että kun viime vuonna sukelluspäivien määrä lähenteli tässä vaiheessa vuotta sataa on tämän vuoden määrä jotain 10 ja 20 päivän välillä... Noh ainutkertainen kokemushan tuo armeijakin tavallaan on ja ensi vuonna on taas uusi, kalaisampi kesä.

Lahnat; yhdellä laukauksella 3kpl, mutta yksi karkas käsistä...(isoin 1,8kg)

Vähäisistä sukelluskerroista johtuen olen pyrkinyt ottamaan kaiken ilon irti niistä harvoista kerroista, kun olen mereen päässyt ja reissut ovatkin usein venyneet iltaan asti. Saaliita ei ole pahemmin tilille kertynyt, mutta muutamia kaloja kuitenkin ja reissut ovat olleet pääsääntöisesti hienoja.
Tarinoita ei ole pahemmin kerrottavana, mutta muutamia kuvia kuluneesta kesästä löytyy:

Säynävät 2 ja 2,55

M&M

3soturin saalis...

Säynävä 2,7

Onneksi syksy ja SUURET taimenet saapuvat pian joten nuolet teräviks!!

Unohtumattomia hetkiä ja hienoja saaliita

Oma elämäni on aina ollut läheisesti sidoksissa mereen ja veteen ylensäkin. Lapsuudestani aina viime vuosiin asti olen harrastanut lajeja jotka liittyvät jollaintapaa veteen. Ennen uintia ja nykyään lähes kaikkea joka jotenkin liittyy sukeltamiseen. Myös veneily ja kalastus on ollut keskeinen osa perheemme elämää.

Sukelluskalastuksen pariin eksyin puolivahingossa. Mökinvarastossa oli isän vanha märkäpuku sekä antiikin aikainen harppuuna jotka saivat minut kokeilemaan lajia. Muutamia kertoja puljasin mökkirannassa mitään näkemättä ja harrastamiseni loppui siihen. Muutamia vuosia myöhemmin näin sattumalta ohjelman joka kertoi lajista, välittömästi mieleeni palautuivat tuo vanha märkäpuku sekä harppuuna, josko vielä?

Palasin lajin pariin uteliaana, mutta yhä epäuskoisena kokemuksistani johtuen. Jo ensimmäisillä reissuilla saadut kalahavainnot ja saaliit saivat kuitenkin innostumaan lajista yhä enemmän ja pian satunnaiset sukellusreissut vaihtuivat lähes päivittäiseen harrastamiseen.

Hienon ja luonnonläheisen lajin kruunavat ystävien kanssa jaetut hetket sekä komeat saaliit.

Vaikka suuria saaliita on kertynyt vain vähän ja vain muutamat saamani kalat ovat olleet edes jossain määrin suuria on kokemuksia kertynyt runsaasti ja juuri kokemukset ovatkin lajin paras suola.

Koska laji tarjoaa runsaasti kokemuksia ja hienoja fiiliksiä itselleni olen koittanut jakaa näitä hetkiä myös muiden ihmisten kanssa, jos itse saan lajista niin paljon niin mikseivät muutkin saisi?

Muutamia ihmisiä olen saanut houkuteltua mukaan reissuille ja muutamat kokeilijat ovat jääneetkin lajin pariin. Myös kilpailuja läpi käyneenä olen huomannut miten laji tuo yhteen niin samanlaiset ihmiset ympäri Suomea. Itselleni fiilishakuisena harrastajana onkin ollut hieno huomata, että monet saapuvat kilpailuihin välillä pitkältäkin vain näkemään tuttaviaan ja hankkimaan kokemuksia eivätkä niinkään kilpailemaan.

Kuitenkin parhaiten lajista jää mieleen saaliit ja ovathan kalat kuitenkin aina oleellinen osa kalastusta, myös sukelluskalastusta. Tässä muutamia kuvia kaloista ja hetkistä lajin parissa!



Ensimmäinen kalani, eihän se mikään mörkö ole, mutta ensimmäinen...



Ehkä lajimittapuulla suurin kalani, ahven 1.1kg!




Sukelluskaverin ensimmäinen saalis, siitä se lähtee!



Suuria saaliita kertyy toisinaan , tässä yksi ihan ok setti.








Tyttökaverikin kävi sukeltaas.

Kisoissa on fiilis aina hyvä, vaikka kalaa ei tulisikaan.



 

Pääasia on kuitenkin se, että taimenkerholaisten on aina helppo hymyillä ;D



Bornholm sukelluskalastajan silmin

Muutamia viikkoja sitten olimme sukellusreissulla Bornholmissa. Tanskalaisten kanssa käytyjen keskustelujen mukaan ajoituksen piti olla mitä mahtavin turskan pyyntii. Lämpimästä syksystä johtuen vesi oli kuitenkin neljä astetta lämpimämpää kuin tavallisesti. Veden lämmöstä johtuen turskat olivat harvassa, mutta muuten Bornholm tarjosi ihanteelliset olosuhteet sukeltamiseen ja lomailemiseen muutenkin.

Viikon aikana sukellusreissuja kertyi tasaiseen tahtiin, muutama reissu päivässä ja parit yödyykit.
Näkyvyydet pysyivät läpi viikon loistavina ja välillä vaakanäkyvyydet olivat huimia, jopa 20metriä!
Kalaa oli mukavasti ja vain muutamalla reissuilla jäimme ilman kalahavaintoja. Kampelaa oli kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan paljon, turskia oli, mutta olivat pääasiassa pieniä ja liikkeellä öisin. Taimenen kalastukseen Bornholm tarjoaisi loistavat puitteet, näin useita taimenia kokoluokkaa +4kg ja 10-20taimenen parviin törmäsi lähes päivittäin. Veden kirkkaudesta ja taimenen rauhoitusajasta johtuen jäimme kuitenkin taimenten osalta tyhjin käsin.

Kampeloiden, taimenten ja turskien lisäksi näimme lukuisia ankeriaita ja nokkahaukia. Vedenalaiset maisemat olivat mielettömiä ja on pakko myöntää, että tuollaisten mestojen jälkeen hakee luonnetta palata kaislikkoon. Äkkijyrkät rannat, suuret kivenjärkäleet ja kirkas vesi tekivät Bornholmista kokemisen arvoisen paikan. Tosin on pakko myöntää, että jos toiveissa on määrällisesti suuret saaliit kannattaa valita kohteeksi jokin muu paikka kuin Bornholm, toki kalaa on, mutta ei varmaankaan samaan tyyliin kuin esimerkiksi Norjassa.

Kampelaa riitti mukavasti ja vielä ihan hyvän kokoistakin.

mmm...ruokana oli kalaa, tottakai!

Tanskalainen unelma!

Kyllä maailmassa hienoja paikkoja on =D

GoPro vs. Olympus

Sukellusharrastuukseni on alusta alkaen kuulunut oleellisena osana myös valokuvaus. Pidän valokuvaamisesta pinnalla ja erityisesti pinnan alla, myös kamerat kiinnostavat minua.

Pitkään kuvailin Olympuksen kameralla, kamera on hyvä joskin hieman epäluotettavan oloinen. Ensimmäinen sukelluskameraksi ostettu Olympus hajosikin jo ensimmäisillä sukelluksilla, mutta takuun kautta tilalle saatu on kestänyt hyvin ja olen sen testannut luvattuun 10metriin asti. Harppuunaan kiinnitettynä kamera tosin painaa paljon ja haittaa keskittymistä, tosin tuo saattaa johtua itse rakennetusta telineestäkin. Kuvanlaatu Olympuksella otetuissa kuvissa on mielestäni keskinkertaista, kuvat ovat hyviä, mutta häviävät tietysti järjestelmäkameroiden kuvanlaadulle. Olympuksen painikkeita on hankala käyttää esim. 5mm kolmisormikkaiden kanssa, 3mm viisisormikkailla painikkeiden käyttö on jo kuitenkin kohtuu helppoa.

Taannoin ostamani GoPro:n HD kamera päihittää Olympuksen kirkkaasti, väittäisin GoPro:n kuvanlaadun pärjäävän tietyissä olosuhteissa jopa järjestelmäkameroille. Tietysti pienessä GoPro:ssa on myös haittapuolensa, isona miinuksena muun muassa se ettei kamerassa ole näyttöä ollenkaan. Videon ottamisessa tämä ei niinkään haittaa, mutta valokuvia ottaessa kuvasta tulee usein liian laajahko. Näppäimiä GoPro:ssa on vain kaksi ja näiden käyttö on helppoa hanskoista riippumatta. Vaikka oheisissa kuvissa kuvan laatu saattaa näyttää heikohkolta on GoPro:n kuvanlaatu mielestäni erinomainen ja laitankin huonot kuvat kuvaajaan syyksi (eli itseni). GoPro:n vakioboksilla kuvattu sukellusvideo on usein sumeaa, mutta koteloon saa ostettua vaihtolinssin jolla kuva paranee huomattavasti.

Tulevaisuudessa lisään vertailun myös kemeroilla otetuista sukellusvideoista (videopalkissa olevat videot kuvattu Olympuksella).

Olympus telineineen (raskas)

Olympuksella otettu kuva (huom. ei vasta valoon)







GoPro telineessä, erittäin kevyt ja huomaamaton





GoPro:lla otettu kuva vastavaloon (ei kotelossa)



GoPro:lla otettu kuva (ei kotelossa)



GoPro itse, koko saattaa pettää!

Linkit:

http://www.goprocamera.com/

http://www.olympus.fi/cameras/

Mikäs se siinä?

Itsellä ollut nyt vähän hiljaista sukellusrintamalla, mutta onneksi toiset jaksaa yrittää ja yrityshän tunnetusti palkitaan.
Isä nappasi reissultaan komian kalan, taimenen tai ehkä jopa lohen!!!

Taimen vai lohi?!?

3,1kg
67cm

Ampuma jälki niskassa reilu peli, hyvä osuma ja nopea kuolema

Lisää kuvia kalasta yhdessä saalistajan kanssa tulossa, mutta ovat eri kameralla niin kestää....